Hyvinvointia ei rakenneta vasta silloin, kun ihminen sairastuu. Sitä rakennetaan paljon aikaisemmin. Kodeissa, kouluissa, työpaikoilla, liikuntaseuroissa, kuntosaleilla ja hyvinvointipalveluissa. Ennen kaikkea sitä rakennetaan arjessa, jokapäiväisillä valinnoilla.

Olen ollut aktiiviliikkuja koko ikäni ja koetellut kestävyyttäni sekä palautumiskykyäni monin eri tavoin. Olen kilpaillut CrossFitissä ja osallistunut Sulkavan soutuihin, opettanut liikuntaa ja terveystietoa, valmentanut junnuja sekä työskennellyt pitkään ihmisten hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn parissa.

Hyvinvointialan yrittäjänä näen päivittäin, kuinka kokonaisvaltaisesti liikunta, ravinto, uni, palautuminen ja psyykkinen hyvinvointi liittyvät toisiinsa.

Olen myös nähnyt, kuinka paljon osaamista, yritteliäisyyttä ja aitoa halua auttaa ihmisiä liikunta- ja hyvinvointialalla on. Ammattilaiset tekevät työtään kirjaimellisesti otsa hiessä, ja monelle yrittäjälle toimeentulon ansaitseminen on jatkuvaa tasapainoilua. Kuntosalin pyörittäminen, saati sen saaminen kannattavaksi, vaatii pitkäjänteisyyttä, yhteisöllisyyttä ja valtavasti työtä.

Mutta olen nähnyt myös jotakin vielä arvokkaampaa: miten ihminen voi liikunnan kautta löytää itsestään aivan uusia voimavaroja.

Kun ihminen huomaa pystyvänsä johonkin, mihin ei aiemmin uskonut kykenevänsä, tapahtuu usein paljon enemmän kuin fyysisen kunnon kohenemista. Syntyy onnistumisen kokemuksia, rohkeutta ja luottamusta omaan selviytymiseen. Liikunnassa vahvistunut minäpystyvyyden tunne voi kantaa myös muille elämänalueille: ihmissuhteisiin, työelämään ja arjen haasteisiin.

Olen nähnyt ihmisiä, joiden usko itseensä on ollut koetuksella, mutta jotka ovat liikunnan ja kannustavan yhteisön kautta löytäneet uudelleen oman voimansa.

Juuri siksi haluan olla rakentamassa yhteiskuntaa, joka mahdollistaa ennaltaehkäisevän työn sen sijaan, että ammattilaisten voimavarat kuluisivat yhä enemmän järjestelmän vaatimuksista selviytymiseen.

Haluan tehdä oman osani sen eteen, että liikunta- ja hyvinvointipalveluiden tarjoaminen olisi kannattavaa ja palvelut olisivat mahdollisimman monen saavutettavissa. Myös niiden, joille liikkeelle lähteminen on kaikkein vaikeinta.

Tarvitsemme innostavia valmentajia, rohkaisevia yhteisöjä, mahdollisuuksia kokeilla erilaisia lajeja ja ennen kaikkea matalan kynnyksen paikkoja aloittaa.

Joskus yksi onnistumisen kokemus voi olla alku paljon suuremmalle muutokselle.

 Tutustu KD:n liikuntapoliittiseen ohjelmaan.

Liikunta ei ole vain harrastus: se on investointi toimintakykyyn

Liikkuminen on yksi vaikuttavimmista keinoista edistää terveyttä ja ylläpitää toimintakykyä. Sen vaikutukset ulottuvat sydän- ja verisuoniterveydestä mielenterveyteen, oppimiseen ja työkykyyn.

UKK-instituutin julkaisemien arvioiden mukaan liian vähäinen liikkuminen aiheuttaa Suomessa vuosittain yli kolmen miljardin euron yhteiskunnalliset kustannukset. Luku kertoo ongelman mittakaavasta, vaikka sitä ei voikaan sellaisenaan muuttaa lupaukseksi saavutettavista säästöistä.

Liikkumattomuuden seuraukset näkyvät ihmisten elämässä paljon ennen kuin ne näkyvät yhteiskunnan kustannuksissa.

Lapselle liikunta on leikkiä, oppimista ja yhdessäoloa. Työikäiselle se on yksi jaksamisen ja työkyvyn perusta. Ikääntyneelle lihasvoiman ja tasapainon säilyminen voi merkitä mahdollisuutta jatkaa itsenäistä elämää omassa kodissaan.

Mutta liikkumista ei lisätä pelkästään kehottamalla ihmisiä liikkumaan enemmän.

Tarvitsemme turvallisia kävely- ja pyöräilyreittejä, lähiliikuntapaikkoja, aktiivisia koulupäiviä ja harrastusmahdollisuuksia, joihin myös pienituloisilla perheillä on varaa.

Kaikki eivät tarvitse kuntosalia tai henkilökohtaista valmentajaa. Toisaalta moni tarvitsee juuri ammattilaisen ohjausta, kannustusta ja tukea löytääkseen itselleen sopivan tavan liikkua.

Molempia tarvitaan.

Hyvinvointiin kuuluu myös palautuminen

Puhumme paljon liikkumisesta, mutta toisinaan liian vähän palautumisesta.

Ihminen tarvitsee kuormituksen rinnalle lepoa. Riittävä uni, palautuminen ja mahdollisuus irrottautua arjen vaatimuksista ovat olennaisia terveyden ja toimintakyvyn kannalta.

Palautuminen ei kuitenkaan ole pelkästään yksilön valinta. Jos työelämän kuormitus, epäsäännölliset työajat tai jatkuva kiire vievät mahdollisuuden riittävään lepoon, ongelmaa ei ratkaista vain kehottamalla ihmistä huolehtimaan itsestään paremmin.

Avannossa ”velat muuttuvat saataviksi”

Kävin hiljattain avantouimassa ja saunomassa. Kylmän veden ja saunan lämmön vuorotellessa jäin pohtimaan paitsi omaa kokemustani myös tällaisia palveluita tarjoavien yrittäjien asemaa.

Avantouimareiden sanonta ”Avannossa velat muuttuvat saataviksi” kuvaa mielestäni osuvasti sitä tunnetta, jonka moni meistä tunnistaa. Avantoon mennessä mielessä saattavat pyöriä päivän huolet ja kiireet, mutta vedestä noustessa olo on usein aivan toinen. Eikä kyse ole vain kylmästä vedestä, vaan myös saunan lämmöstä, hyvästä seurasta, naurusta ja yhteenkuuluvuuden tunteesta.

Kylmäuinnin vaikutuksista on myös tutkimustietoa. Kuormitusfysiologian dosentti Juhani Smolanderin kuvaamassa tutkimuksessa saunominen ja avantouinti lisäsivät koettua hyvää oloa. Sykevaihtelumittauksissa havaittiin noin 20 minuuttia enemmän rentoutumista valveillaoloaikana sauna- ja avantopäivinä kuin vertailupäivinä.

Olen itse kokenut kylmäuinnin jälkeen välitöntä kivun lievittymistä ja voimakkaampaa palautumista. Seuraan palautumistani säännöllisesti myös mittausten avulla ja olen havainnut myönteisiä muutoksia kylmäuinnin yhteydessä. Samansuuntaisia havaintoja olen tehnyt asiakkaideni mittauksista. Mittausteknologia, kuten Oura ja Firstbeat Life, auttaa tarkastelemaan yksilöllisiä vaikutuksia järjestelmällisesti, vaikka yksittäinen mittaus ei vielä osoitakaan muutoksen syytä.

Kylmäaltistus ei kuitenkaan sovi kaikille eikä aina edes samalle ihmiselle. Joskus nopea kuuman ja kylmän vaihtelu voi kuormittaa elimistöä palautumisen sijaan. Sama pätee liian kovatehoiseen liikuntaan silloin, kun keho tarvitsisi ennen kaikkea lepoa.

Avainasia on tasapaino: oikeanlaista kuormitusta, riittävästi palautumista ja oman kehon kuuntelemista.

Kaikkien hyvinvointipalveluiden ei tarvitse olla lääketieteellisiä hoitoja ollakseen ihmiselle avuksi. Myös virkistyminen, yhteisöllisyys ja hetkellinen irrottautuminen arjen kuormituksesta ovat arvokkaita asioita.

Minulle tämä on myös tärkeä osa ennaltaehkäisyä. Hyvinvointi ei synny vain hoitohuoneissa tai vastaanotoilla, vaan myös siellä, missä ihmiset liikkuvat, palautuvat ja kohtaavat toisiaan.

Kannustammeko hyvinvointiin myös verotuksella?

Avantouintipaikalla keskustelin yrittäjän kanssa palveluiden arvonlisäverotuksesta. Keskustelu jäi mietityttämään.

Suomessa liikuntapalveluihin sovelletaan vuonna 2026 alennettua 13,5 prosentin arvonlisäverokantaa, mutta esimerkiksi saunomisen ja avantouinnin yhdistävä palvelu voi kuulua yleiseen 25,5 prosentin verokantaan.

Yrittäjän näkökulmasta kyse ei ole vain veroprosentista. Palvelun järjestäminen vaatii tiloja, energiaa, turvallisuusjärjestelyjä, kunnossapitoa ja usein merkittäviä investointeja.

Samalla asiakkaalle palvelun hinta voi ratkaista, onko säännöllinen osallistuminen mahdollista.

Onkin perusteltua kysyä, ovatko nykyiset verotuksen rajanvedot kaikilta osin tarkoituksenmukaisia.

En ajattele, että jokainen rentoutumis- tai virkistyspalvelu pitäisi automaattisesti määritellä terveydenhuolloksi tai verovapaaksi. Sen sijaan haluan, että liikunta- ja palautumispalveluiden verokohtelua arvioidaan johdonmukaisesti, tutkimustietoon ja todellisiin vaikutuksiin perustuen.

Haluan selvittää, voitaisiinko liikunnallisia talviuintipalveluita kohdella verotuksessa nykyistä yhdenmukaisemmin muiden liikuntapalveluiden kanssa. Samalla on tarkasteltava, miten mahdolliset muutokset vaikuttaisivat palveluiden hintoihin, yrittäjien toimintaedellytyksiin ja julkiseen talouteen.

EU-lainsäädäntö asettaa verokantojen muuttamiselle rajoituksia, eikä arvonlisäverottomuus välttämättä olisi yrittäjälle paras ratkaisu, jos se poistaisi hankintojen verovähennysoikeuden.

Mutta juuri siksi asiaa pitää selvittää, eikä vain tyytyä nykytilanteeseen.

Ennaltaehkäisyn merkitystä ei voi korostaa juhlapuheissa ja samalla jättää arvioimatta, tukevatko käytännön päätökset sen toteutumista.

Hyvinvointia rakentavat monet muutkin kuin julkinen sektori

Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista keskustellaan paljon. Vähemmälle huomiolle jää toisinaan se, miten monen toimijan yhteistyötä terveyden ja toimintakyvyn edistäminen edellyttää.

Kunnat, hyvinvointialueet, koulut, liikuntaseurat, järjestöt ja yritykset muodostavat yhdessä verkoston, jossa ihmisten hyvinvointia voidaan tukea jo ennen vakavampien ongelmien syntymistä.

Esimerkiksi liikuntaneuvonta ja toimivat palveluketjut voivat auttaa ihmistä löytämään sopivan liikuntamuodon silloin, kun omat voimavarat tai terveydentila vaikeuttavat aloittamista.

Julkisen sektorin ei tarvitse tuottaa kaikkea itse. Sen vastuulla on kuitenkin huolehtia siitä, että palvelut ovat saavutettavia, yhteistyö toimii ja yhteisiä varoja käytetään vaikuttavasti.

Liikunta- ja hyvinvointipalvelut eivät ole vain kulutusta. Ne ovat myös työtä, yrittäjyyttä ja paikallista elinvoimaa. Kun alan yrityksillä on mahdollisuus toimia kannattavasti, ne voivat tarjota palveluita, työllistää ihmisiä ja investoida uusiin toimintamahdollisuuksiin.

Samalla on tärkeää, ettei ennaltaehkäisystä tule vain uusi hallinnollinen järjestelmä, joka vie voimavaroja varsinaiselta kohtaamiselta ja ohjaukselta.

Ennaltaehkäisyn on näyttävä päätöksissä

Kristillisdemokraattien liikuntapoliittisessa ohjelmassa korostetaan liikkumisen mahdollisuuksia koko elämänkaaren ajan sekä yksilön, perheiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan yhteistä vastuuta.

Pidän tätä tärkeänä lähtökohtana.

Ihmisellä on vastuu omista valinnoistaan, mutta kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia niiden tekemiseen. Lapsi ei päätä perheensä taloudellisesta tilanteesta. Ikääntynyt ei välttämättä pääse itsenäisesti liikuntapalveluihin. Kuormittuneen työntekijän mahdollisuudet palautumiseen voivat riippua myös työoloista.

Siksi haluan edistää päätöksentekoa, jossa:

  • Liikunta ja toimintakyvyn ylläpitäminen huomioidaan nykyistä vahvemmin kouluissa, työelämässä ja ikääntyneiden palveluissa.
  • Matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia, lajikokeiluja ja liikuntaneuvontaa vahvistetaan niin, että myös vähän liikkuvat löytävät itselleen sopivan tavan aloittaa.
  • Kuntien, hyvinvointialueiden, liikuntaseurojen, järjestöjen ja yritysten yhteistyötä kehitetään, jotta ennaltaehkäisevät palvelut tavoittavat niitä tarvitsevat.
  • Liikunta- ja palautumispalveluiden arvonlisäverotuksen epäjohdonmukaisuuksia selvitetään ja alan yrittäjien toimintaedellytyksiä parannetaan.

Ennaltaehkäisy ei ole vain terveyspolitiikkaa. Se on myös koulutus-, työelämä-, elinkeino- ja talouspolitiikkaa.

Minulle hyvinvointi tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että ihmisellä on mahdollisuus elää mahdollisimman tervettä, toimintakykyistä ja merkityksellistä elämää.

Meidän tehtävämme on rakentaa yhteiskuntaa, jossa tätä mahdollisuutta vahvistetaan ajoissa, eikä vasta silloin, kun ongelmat ovat jo kasvaneet suuriksi.

Ennaltaehkäisy ei saa jäädä vain juhlapuheeksi. Sen on näyttävä teoissa ja päätöksissä.


Lähteet

  1. UKK-instituutti: Liikkumattomuuden kustannukset Suomessa
    https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-ja-paikallaanolon-kustannusvaikuttavuus/liikkumattomuuden-kustannukset-suomessa/
  2. Juhani Smolander: Avantouinti voi auttaa jaksamaan ja palautumaan. Liikunta & Tiede.
    https://www.lts.fi/liikunta-tiede/artikkelit/avantouinti-voi-auttaa-jaksamaan-ja-palautumaan.html
  3. Suomen Latu: Talviuinnin terveysvaikutukset
    https://www.suomenlatu.fi/ulkoile/lajit/talviuinti/talviuinnin-terveysvaikutukset.html
  4. Verohallinto (2026). Liikuntapalvelujen arvonlisäverokanta. Syventävä vero-ohje, VH/7417/00.01.00/2025, voimassa 1.1.2026 alkaen.
  5. Kristillisdemokraatit: Liikuttavan hyvä Suomi – liikuntapoliittinen ohjelma.